A lot of laugh (ja vähän jotain vakavampaakin) :D

Heippa taas! :)

Enni oli sunnuntaina kirkossa. Heidi nukku. (Heidi oli siis ollut viikonloppuna kipeä, ja nukkui pitkään, jotta jaksaa sunnuntai-päivän.) :D Seuraavassa Ennin kokemuksia sunnuntain jumalanpalveluksesta: Jumis oli tällä kertaa kolmikielinen. :D Pappi puhui slovakiaa, korvissa oli kuulokkeet, joiden kautta kuuli kaiken jumalanpalveluksessa tapahtuvan ja sanotun engalnniksi käännettynä, ja sylissä oli suomenkielinen Raamattu, josta sai luettua raamatunkohdat ymmärrettävämmin. :) Palveluksen kaava selkityi paljon, ja löytyi sieltä koto-Suomestakin tuttuja osioita, paljon paremmin kuin viikko sitten. Aamun tekstit olivat hyvin positiivisia.. Uuden Testamentin teksti oli Ef. 5:15-20, joka antoi ohjeita hyvään elämään. Evankeliumina kuultiin vertaus Kunikaanpojan häistä (Matt. 22:1-14), ja pappi saarnasi Apostolien teoista (Apt.5:1-11) löytyvästä kertomuksesta, jossa Ananias ja vaimonsa Safira joutuivat tilille teoistaan. Pirteä päivän aloitus. :D Saarnan pääajatus olikin, että pitää miettiä tarkkaan valintojaan ja päätöksiään, koska milloinkaan ei tiedä, mikä niistä tulee olemaan viimeinen.

Ylhäällä on kaukaa kännykän kameralla otettu kuva kirkon alttaritaulusta. Myö pohdittiin, josko siinä Jeesus auttaisi Pietarin ylös vedestä, kun Pietari oli epäonnistuen yrittänyt kävellä vetten päällä. (Matt.14:22-33.) Mietimme, miksi kyseisestä kohdasta olisi tehty alttaritaulu. Tulimme siihen tulokseen, että ehkäpä se antaa toivoa ihmisille. Pietari sai kulkea Jeesuksen kanssa kauan, kuunnella hänen opetuksiaan ja nähdä hänen tunnustekojaan. Kuitenkaan Pietarinkaan usko ei ollut niin vahva. Pointti on meidän mielestämme se, että Jeesus kyllä moitti Pietaria, mutta ojensi heti kätensä ja auttoi hänet ylös. Tämä on lohdullista ihmiselle, joka taistelee jatkuvasti sen kanssa, ettei ole riittävän hyvä. Myö ei vielä tiedetä, ollaanko myö oikeassa, mutta tarkoitus olisi se vielä selvittää. :)

Tämmöin löyty matkalta.. :)

Tänään meillä oli hyvin harmillisesti vapaapäivä. ;) Myö odotettiin, et myö oltais päästy mukaan lastenkotivierailulle, mut ainakaan tänään se ei onnistunu. Joten sitten meillä ei ollut mitään velvollisuuksia. :D Myö käveltiin sitä Mäkkäriä kohti, jossa myö käytiin viime viikolla. Tänään oli muuten ihan t-paita -keli.. :D Taas käveltiin kohti kauniita ja korkeita Tatroja. Niitä oli ihan pakko ihailla. :) Mäkkärin takana on kauppoja, joita myö kierreltiin. Niistä löyty kaikkea pientä ja tarpeellista, kuten tuoksukynttilöitä (joulu lähestyy.. :D ), eri värisiä kartonkeja, tonnikalaa ja korukori:) Lisäks löydettiin sellain kodinkone- ja elektroniikkaliike, josta Enni osti 16GB:n muistitikun (kotoa mukaan otettu on jo täynnä valokuvia.. :D), jonka hinta oli 13,99e. Kotimatkalle ostettiin isot mansikkapirtelöt, hintahan oli 1,90e.. :) Pirtelöt kun tilattiin, myyjä kysyi: "Is this all??" Niin, ja Intersportissa kierreltiin miesten puolella, kun etittiin kollarihousuja. Myyjä tuli sitten tarjoamaan apua, ja kommentoi, että myö ollaan miesten osastolla.. Myö sanottiin, että se on tarkotuskin, ja se vaan ohjasi meit pois sieltä.. Että näin.. :) Intersportin hintaluokka oli vastaava kuin Suomessa.

Kotosalle kun päästiin, tehtiin lattialle askartelupiste; sanakirjoja, kartonkeja ja paljon värejä. Lopputulos oli se, että meillä on  seinillä värikkäitä ja iloisia "tauluja", jotka inspiroivat meitä opiskelemaan slovakiaa. :) Askartelu oli mukavaa ja naurua riitti.
Työskennellessä kieliä oli viisi:  ensinnäkin suomi ja slovakia. Englanti on täällä niin aktiivisessa käytössä (Enni puhuu sitä myös unissaan, Heidi kääntää sen minkä ymmärtää unisesta höpinästä :D ), että sitä ilman ei pärjätty.. :D Seuraamme liittyi myös saksasta kotoisin oleva tyttö, ja kävimme sanoja läpi myös hänen kielellään. Niin, ja mitenpä sitä ihminen pärjäisi ilman ruotsia? :DD

Tässä osa mein hienosta tauluista. Toivottavasti tekseistä saa selvää. :) Kaikki sanat on koettu omalla tavallaan tärkeiksi. ;D Asettelu on nyt mitä on, prepáčte. :)
  

Aina ei englannillaan pärjää. Tänään asuntolalle saapui paljon ihmisiä, joilla alkoi koulu tänään. Suunnilleen mein ikäsiä ihmisiä siis. Enni sai kaksi hauskaa kohtaamista keittiössä. Ensimmäisen kerran hän meni keittiöön ja huikkasi siellä olevalle tytölle "Hi!" Tyttö sanoi jotakin slovakiaksi, eikä Enni ymmärtänyt, mitä. Muutamalla yhteisella sanalla selvisi, ettei Enni puhu slovakkia, eikä tyttö englantia. Sitten molemmat sanoivat ne harvat sanat, joita osasivat toisen kielellä. Tästä seurasi naurua, ja Enni lähti keittiöstä, koska todettiin, että mitään puhuttavaa ei kielimuurin vuoksi ole. :D Nauru ja elekieli ovat hyvästä. :) Toinen kohtaaminen oli yhtä nauruntäyteinen: Keittiössä oli taas tyttö, joka kätteli ja sanoi nimensä. Enni vastasi omalla nimellään, jolloin tyttö säikähti, ja totesi, ettei Enni ole slovakialainen. (Kauheaa!! :D ) Tyttö sanoi arastelevansa englannin puhumista. Enni yritti rohkaista häntä, ja kertoi, ettei itsekään aiemmin puhunut kovin mielellään englantia, mutta viimeisen viikon aikana on täytynyt alkaa puhumaan. Keskustelusta ei oikein tullut mitään, koska tyttö vain nauroi paniikissa. :D Myöhemmin, kun kävelimme keittiön ohi, tyttö kuitenkin huusi: "Have a nice day!" ja nauroi taas. :D Toivottavasti saamme vielä monia hilpeitä kohtaamisia.

Välillä myös oma kielitaito on hakusessa. Olimme iltapalalla kolmestaan, saksalaisen tytön kanssa. Heidi katsoi ulos ja säikähti. Hän osoitti ikkunaan, ja kun Enni katsoi ikkunasta, hänkin säikähti. Ulkona pimeässä liikkui joku mies. Tämän jälkeen Enni sanoi: "I´m so happy that our room is upstairs and so anyone can´t see us from the street." Tähän Heidi sanoi: "Jeah, and I´m happy also that we have a clock in our room." Tästä seurasi LOL (= Lot of Laugh) ja kun vihdoin sai vedettyä naurultansa henkeä, keskustelimme sanojen clock ja lock (lausumis)eroista. :D

Lääkitys on kunnossa, aamulääkkeet otetaan yhdessä, unohtamisriskin pienentämiseksi. ;D

Myö pelataan aina ennen lounasta sellain peli, että "You will like or not?" :)

Niin, ja meillä on täällä yksi Munamies, tai oikeastaan -nainen. Kysykää Heidiltä lisää. :D



Jesh, kiitos ja kumarrus, myö jatketaan nauramista pedissä. :D - Enni & Heidi