maanantai 24. syyskuuta 2012

A lot of laugh (ja vähän jotain vakavampaakin) :D

Heippa taas! :)

Enni oli sunnuntaina kirkossa. Heidi nukku. (Heidi oli siis ollut viikonloppuna kipeä, ja nukkui pitkään, jotta jaksaa sunnuntai-päivän.) :D Seuraavassa Ennin kokemuksia sunnuntain jumalanpalveluksesta: Jumis oli tällä kertaa kolmikielinen. :D Pappi puhui slovakiaa, korvissa oli kuulokkeet, joiden kautta kuuli kaiken jumalanpalveluksessa tapahtuvan ja sanotun engalnniksi käännettynä, ja sylissä oli suomenkielinen Raamattu, josta sai luettua raamatunkohdat ymmärrettävämmin. :) Palveluksen kaava selkityi paljon, ja löytyi sieltä koto-Suomestakin tuttuja osioita, paljon paremmin kuin viikko sitten. Aamun tekstit olivat hyvin positiivisia.. Uuden Testamentin teksti oli Ef. 5:15-20, joka antoi ohjeita hyvään elämään. Evankeliumina kuultiin vertaus Kunikaanpojan häistä (Matt. 22:1-14), ja pappi saarnasi Apostolien teoista (Apt.5:1-11) löytyvästä kertomuksesta, jossa Ananias ja vaimonsa Safira joutuivat tilille teoistaan. Pirteä päivän aloitus. :D Saarnan pääajatus olikin, että pitää miettiä tarkkaan valintojaan ja päätöksiään, koska milloinkaan ei tiedä, mikä niistä tulee olemaan viimeinen.

Ylhäällä on kaukaa kännykän kameralla otettu kuva kirkon alttaritaulusta. Myö pohdittiin, josko siinä Jeesus auttaisi Pietarin ylös vedestä, kun Pietari oli epäonnistuen yrittänyt kävellä vetten päällä. (Matt.14:22-33.) Mietimme, miksi kyseisestä kohdasta olisi tehty alttaritaulu. Tulimme siihen tulokseen, että ehkäpä se antaa toivoa ihmisille. Pietari sai kulkea Jeesuksen kanssa kauan, kuunnella hänen opetuksiaan ja nähdä hänen tunnustekojaan. Kuitenkaan Pietarinkaan usko ei ollut niin vahva. Pointti on meidän mielestämme se, että Jeesus kyllä moitti Pietaria, mutta ojensi heti kätensä ja auttoi hänet ylös. Tämä on lohdullista ihmiselle, joka taistelee jatkuvasti sen kanssa, ettei ole riittävän hyvä. Myö ei vielä tiedetä, ollaanko myö oikeassa, mutta tarkoitus olisi se vielä selvittää. :)

Tämmöin löyty matkalta.. :)
Tänään meillä oli hyvin harmillisesti vapaapäivä. ;) Myö odotettiin, et myö oltais päästy mukaan lastenkotivierailulle, mut ainakaan tänään se ei onnistunu. Joten sitten meillä ei ollut mitään velvollisuuksia. :D Myö käveltiin sitä Mäkkäriä kohti, jossa myö käytiin viime viikolla. Tänään oli muuten ihan t-paita -keli.. :D Taas käveltiin kohti kauniita ja korkeita Tatroja. Niitä oli ihan pakko ihailla. :) Mäkkärin takana on kauppoja, joita myö kierreltiin. Niistä löyty kaikkea pientä ja tarpeellista, kuten tuoksukynttilöitä (joulu lähestyy.. :D ), eri värisiä kartonkeja, tonnikalaa ja korukori:) Lisäks löydettiin sellain kodinkone- ja elektroniikkaliike, josta Enni osti 16GB:n muistitikun (kotoa mukaan otettu on jo täynnä valokuvia.. :D), jonka hinta oli 13,99e. Kotimatkalle ostettiin isot mansikkapirtelöt, hintahan oli 1,90e.. :) Pirtelöt kun tilattiin, myyjä kysyi: "Is this all??" Niin, ja Intersportissa kierreltiin miesten puolella, kun etittiin kollarihousuja. Myyjä tuli sitten tarjoamaan apua, ja kommentoi, että myö ollaan miesten osastolla.. Myö sanottiin, että se on tarkotuskin, ja se vaan ohjasi meit pois sieltä.. Että näin.. :) Intersportin hintaluokka oli vastaava kuin Suomessa.

Kotosalle kun päästiin, tehtiin lattialle askartelupiste; sanakirjoja, kartonkeja ja paljon värejä. Lopputulos oli se, että meillä on  seinillä värikkäitä ja iloisia "tauluja", jotka inspiroivat meitä opiskelemaan slovakiaa. :) Askartelu oli mukavaa ja naurua riitti.
Työskennellessä kieliä oli viisi:  ensinnäkin suomi ja slovakia. Englanti on täällä niin aktiivisessa käytössä (Enni puhuu sitä myös unissaan, Heidi kääntää sen minkä ymmärtää unisesta höpinästä :D ), että sitä ilman ei pärjätty.. :D Seuraamme liittyi myös saksasta kotoisin oleva tyttö, ja kävimme sanoja läpi myös hänen kielellään. Niin, ja mitenpä sitä ihminen pärjäisi ilman ruotsia? :DD

Tässä osa mein hienosta tauluista. Toivottavasti tekseistä saa selvää. :) Kaikki sanat on koettu omalla tavallaan tärkeiksi. ;D Asettelu on nyt mitä on, prepáčte. :)
  



Aina ei englannillaan pärjää. Tänään asuntolalle saapui paljon ihmisiä, joilla alkoi koulu tänään. Suunnilleen mein ikäsiä ihmisiä siis. Enni sai kaksi hauskaa kohtaamista keittiössä. Ensimmäisen kerran hän meni keittiöön ja huikkasi siellä olevalle tytölle "Hi!" Tyttö sanoi jotakin slovakiaksi, eikä Enni ymmärtänyt, mitä. Muutamalla yhteisella sanalla selvisi, ettei Enni puhu slovakkia, eikä tyttö englantia. Sitten molemmat sanoivat ne harvat sanat, joita osasivat toisen kielellä. Tästä seurasi naurua, ja Enni lähti keittiöstä, koska todettiin, että mitään puhuttavaa ei kielimuurin vuoksi ole. :D Nauru ja elekieli ovat hyvästä. :) Toinen kohtaaminen oli yhtä nauruntäyteinen: Keittiössä oli taas tyttö, joka kätteli ja sanoi nimensä. Enni vastasi omalla nimellään, jolloin tyttö säikähti, ja totesi, ettei Enni ole slovakialainen. (Kauheaa!! :D ) Tyttö sanoi arastelevansa englannin puhumista. Enni yritti rohkaista häntä, ja kertoi, ettei itsekään aiemmin puhunut kovin mielellään englantia, mutta viimeisen viikon aikana on täytynyt alkaa puhumaan. Keskustelusta ei oikein tullut mitään, koska tyttö vain nauroi paniikissa. :D Myöhemmin, kun kävelimme keittiön ohi, tyttö kuitenkin huusi: "Have a nice day!" ja nauroi taas. :D Toivottavasti saamme vielä monia hilpeitä kohtaamisia.

Välillä myös oma kielitaito on hakusessa. Olimme iltapalalla kolmestaan, saksalaisen tytön kanssa. Heidi katsoi ulos ja säikähti. Hän osoitti ikkunaan, ja kun Enni katsoi ikkunasta, hänkin säikähti. Ulkona pimeässä liikkui joku mies. Tämän jälkeen Enni sanoi: "I´m so happy that our room is upstairs and so anyone can´t see us from the street." Tähän Heidi sanoi: "Jeah, and I´m happy also that we have a clock in our room." Tästä seurasi LOL (= Lot of Laugh) ja kun vihdoin sai vedettyä naurultansa henkeä, keskustelimme sanojen clock ja lock (lausumis)eroista. :D

Lääkitys on kunnossa, aamulääkkeet otetaan yhdessä, unohtamisriskin pienentämiseksi. ;D

Myö pelataan aina ennen lounasta sellain peli, että "You will like or not?" :)

Niin, ja meillä on täällä yksi Munamies, tai oikeastaan -nainen. Kysykää Heidiltä lisää. :D



Jesh, kiitos ja kumarrus, myö jatketaan nauramista pedissä. :D - Enni & Heidi

lauantai 22. syyskuuta 2012

Nautintoja. :)

Heissan taas,

Tämmönenkin talo löytyy!
Löyettiin eilettäin mäkkäri, muutaman kilometrin päästä. Matkalla Enni kuvasi kaiken mahollisen. Mitä enemmän väriä taloista löyttyi, sen enemmän kamera laulo. :D
- Mie oon ihan sitä mieltä, että Ennin kannattais lähteä, sosionomiksi valmistumisen jäläkheen, opiskelehmaan arkkitehtuuria. Näyttää nauttivan kovasti näistä taloista. t. Heidi

Talojen ohella Enni kuvasi myös Tatroja, jotka ympäröivät seutua. Heidinkin hengitys salpautui näistä maisemista ja hänkin sortui ottamaan YHDEN kuvan ;)

Heidin kaakao:)

Mäkkärissä BigMac- ja McChicken- ateriat lähti alle viiellä eurolla per ateria. Nii ja saattiin netki vielä vahingossa, ilman lisämaksua, isoilla ranskiksilla ja kokiksilla. Jälkkäriksi Enni otti McSundayn ja Heidi kuuman kaakaon eli Horúčka čokoláda :P Siellä mäkkärissä ei ollu tarjolla ketsuppia eikä muita mausteita, vaan pienestä ketsuppipussukasta (joita Suomessa saa ranskalaiset mukkaan otettaessa) joutui maksammaan 20 senttiä! :( Tästähän jäi paha mieli, ku ei se pieni pussukka etes riittäny niihin ranskiksiin. Heidiki jakso tallustaa just ja just mäkkärille ja sielt takasin. Heidi on ollu täsä pari päihvää kipiänä, mutta hyvin se matkassa pysy. Palatessa reissulta kävely vei vähemmän aikaa, koska ei ollut enää mittään uutta auringon alla tai kameran toisella puolen. ;)


Illalla Heidillä nousi kuume. Eihän meilä mithään mittaria oo, mutta tuon tunsi ilman sitäki. Meän asuntolan naapurit etti kilpaa kuumavesipulloa ja lääkkeitä. Huoneemme ovi kävi kuin saluunanovi. Eikä tänäänkään tämä raviikka (juokseminen/liikenne) loppunu. Huoneeseemme kannettiin keittolautanen ja kysyttiin vain, mihin tämä laitettaan. Voi ihanaiset ihmiset! Palkaksi net saa toen näkösesti tämän saman tauin. Niistämisiä ja yskimisiä kuuluu jo seinien läpi. Oh dear..
Heidin lääkkeet. -Lääkkeet!
Mutta aamu (huom. klo 11) oli Heidillä jo parempi. Se hymyili, avasi suunsa, repesi nauramaan, yski ja ryki. Tämä toistui useamman kerran, kunnes lopulta kuului pieni pihahdus ja siinä kaikki mitä äänestä irtosi. Tämä tarkoittaa sitä, että Enni on saanut viettää rauhallisen ja tylsän aamun. Mutta ei huolta, Heidin ääni on parantunut hieman iltapäivää kohti. Suomalaisella sisula met pärjättään ja sitähän nämä slovakit ihmettellee. Täälä on ilmeisesti sellainen tapa, että lääkäriin pittää mennä kun ekan kerran aivastat.


Sitten vähän töistä..
Käyttiin eilen tutustumassa eskariin. Net lapset oli jottain tosi sulosia, ihanania, hymyileviä, ujoja ja suurisimmusia. Voi voi tykästyttiin! :) Kaikki työntekijätkit on kivoja ja nekki aina moikkaavat ja hymyilee meille. Sitten on yksi pastori, joka pelaa edelleen paintballia meijän kansa: "ampuu" meijät kun nähhään. Paras tervehdys, jonka olemma saaneet on:
- Hello ladies!, jonka  eräs nuori mies sannoi meille ohi kävellessään leveästi hymyillen.
Yleensähän met kuullaan:
- Hi girls!
Nyt met ei ennää ihmetellä, että tännekki voi tulla ikävä. Onhan nämä immeiset aika ihania ja tunnelma on hyvä.

Siinä on taas talossa vähän värejä.
Kannattaa vähän siristää silmiä,
että näkee. :)
Jos joku ei tiiä, mikä on kumina, niin Slovakiassa voi tutustua tähän mausteeseen helposti. Kun tilaat ihan mitä vain, niin siellä on mausteena käytetty kuminaa. Meillä ainakin, jo viikon olemisella, tulee kumina eli rasca korvista ulos. Ihan sama oliko kyseessä keitto, kiinteä ruoka tai leipä, niin kyllä sitä löytyy. Toinen yhtä hyvä mauste on cesnak eli valkosipuli. Valkosipuli tuntuu olevan näitten slovakkien lempiruoka-aine ja se kyllä haisee useamman päivän. Ennen ku met tiiettiin, mikä valkosipuli on englanniksi puhuttiin "vämppyyreistä" ja kaikki tiesi mistä oli kyse. Mutta jotta voijaan sanoa, että jottain mekki ollaan opittu, niin valkosipuli on garlic in English.

Käytiin perjantaina koulujumalanpalveluksessa. Siellä oli pirteitä ja mukaansa tempaavia lauluja, joista yksi oli suomeksikin tuttu "Kuningasten kuninkaalle" -laulu. Lapset käyttäytyivät todella kiltisti koko jumalanpalveluksen ajan. Meijän mielestä on todella hienoa, että kirkot ylläpitävät kouluja ja opetusta.

Muita pieniä huomioita:
Kaksi suurta: McDonald´s ja Tatrat :D
- Nähtiin hääparin tulevan juuri ulos kirkosta. Ja Enni näki keskustassa toisen vastavihityn parin juhlavieraineen. Kaunista! <3
- Bongattiin Billa -kaupasta Finlandia Vodkaa, hintaa met ei tiietä. Kuinkahan seki pullo on tänne päätyny?
- Täältä löytyy myös Intersport. Wau!
- Kirkon kellot soi jatkuvasti, joko kellon tai häiden mukaan. Mutta tunnissa vähintään sen neljä kerttaa. Kirkkohan löytyy siis 20m päästä meän asuntolasta.
- Kahden litran colapullon saa 0,99e
- Meän huoneessa tuoksuu sitruuna. Heidi laittaa sitä teehen tai kuumaan veteen.
Kokeilkkaa tekki: "Auttaa kipeään kurkkuun!" ;D


Tänään puikoissa lääkkeiden avulla pystyssä pysyvä Heidi ja sisällä olemiseen kyllästynyt Enni komppaa.

Kirjotellaan taas! :)

torstai 20. syyskuuta 2012

Emme murehdi huomisesta - me vain suunnittelemme sen :)

Moi taas! :)

Tänään myö saatiin tietää vähän enemmän siitä, mitä seuraavat kolme kuukautta tulevat pitämään sisällään. Aamulla myö tavattiin Ită, iltapäiväkerhotoiminnasta vastaava opettaja. Meillä on mahdollisuus osallistua joka päivä tunniksi iltapäiväkerhon toimintaan. Ensin myö saadaan katella, millasta meno siel on, ja sen jälkeen mein pitää kehitellä sinne ite lapsille jotain aktiviteetteja. Ită ehdotti, et myö voitais tehä tääl jotain suomalaista, kuten vaik leipoa jotain. Ideoita otetaan vastaan! :D

Seuraava miittinki oli Lubkan kanssa. Lubka hoitaa lasten ja nuorten toimintaa. Sen mukana myö voitais osallistua pyhäkouluun sekä mein omassa kirkossa että jossain muussakin kirkossa, pikkulasten muskariin,  uskonnon tunneille alueen eri kouluissa ja tän kampuksen eskarissa, sekä viikottaisille lstenkotivierailuille. Lisäksi on toimintaa myös nuorille: myö voidaan osallistua yhden nuorten ryhmän vetämiseen, ja sitten viikottain on iltoja, joihin kokoontuu opiskelijoita (myös muista maista kotoisin olevia), ja myö voidaan ite osallistua siihen toimintaan. Eli työn keskellä meille on tarjolla onneksi myös jumikset ja nää nuortenillat, joissa myö saadaan vaan olla ja oppia. :)

Tässä siis ruoka-annos tänään.
Riisi-vihannes-kana -sekoitus
taas kivasti palloina. :)

Lounaan jälkeen -kerrankin myö muuten koululounaalla suunnilleen tiedettiin, mitä siinä lautasella oli:D - myö tavattiin Zuzka. Zuzka on yks eskarin vetäjistä. Sen kanssa sovittiin, et myö vedetään kerran viikossa kahdelle ryhmälle jonkinmoin 30 minuutin juttu. Sekin saa olla lähes mitä vaan. Myö jo pistettiin aivoriihi käyntiin, et mitähän kivaa tää vois olla.

Ja sittenhän meillä on tosiaan vielä opiskeluakin täällä: tutustumme Vanhaan ja Uuteen Testamenttiin. Kyseisen koulun lukukausi alkaa ensi maanantaina, ja ope sanoi lukujärjestyksen näin ollen selviävän ehkäpä tiistaina. ;) Sitä odotellessa. Myö saadaan siis ymmärtääksemme itse valmistaa mein lukkari, ja päättää, mihin kaikkeen myö osallistutaan. :)

Heidi on ihan pipi. :( Enni oli alkuviikost, mut se meni vähäl niistämisel ohi, mut Heidi tais saada sen taudin, ja se vaan palelee ja juo teetä. Möh. Nää slovakialaiset ihmiset ei ymmärrä, et miten meil voi olla kylmä. Asuntola on melko vilpoin, etenkin lattia. Lämmitys laitetaan päälle aikasintaan ihan loppukuusta. Nyt on viel niin lämmin, ettei tarvitse. Kun myö kysellään apua vilpoisuuteen, kommentti opettajaltakin oli: "Mut työhän tuutte Suomesta, miten työ voitte palella?" :D Että näin.. - Mut myö just kateltiin Forecasta, et ens viikol pitäis olla yli 20 astetta.. :)

Tääl on kauhea liikennekulttuuri. Autot vaan suihkii, vaik kävelijä olis suojatiellä. Pitää vaan opetella kattomaan ennen suojatielle astumista, ettei autoja näy missään. -Niin no, todennäkösempää ehkä on, et se ruoka ilmestyy huoneesen, kun vaan makaa sängyssä.. ;) Eilen sato ihan turkasesteensa vettä, ja autoteitten reunat tulvi vettä, ja sitte ne autot vaan suihki, ja vedet lens kauniissa kaaressa mein päälle. Kiva. [Oltiin muuten tulossa Lidlistä just silloin, löydettin kiva kotoisa (saksalainen) kauppa täältä.] Täällä myös kuuluu aikas usein hälytysajoneuvojen sireenien ääni... Mut myö ollaan tosi varovaisia. :) Tuossa kuvassa on täkäläinen (virallisesti jus tuo on kyllä wieniläinen) suojatien merkki. Meistä on aikas hauska tuo hattu tuolla ukolla päässä. :)

Tääl on ihana tori! Siel myydään kaikkia suomalaisia markkinajuttuja, kuten vaatteita, ja siel on myös paljon ihania tuoreita hedelmiä. Ja se on vissiinkin aina maanantaista lauantaihin auki! :) Myö ostettiin sieltä torilta suloset pappa-tossut eurolla, ja muutamaksi päiväksi riittänyt luumusatsi maksoi n. euron. Jotain hassuja marjoja (joita myö luultiin viinirypäleiksi) ostettiin useampi terttu n. 50sentillä. Jatketaan nyt sitten syömisistä juomiseen. Viimeks unohettiin kirjottaa, mutta kun myö tultiin tänne viime perjantaina, ja kun myö päästiin ruokalaan, opettajan eka kysymys oli "You want some beer?" :D Ja sitten takaisin ruokaan: Myö ollaan syöty mm. stracciatella- ja suklaajogurttia. :D On vähän venkan makusia, mut aikas hyvää kuitenkin. :) Niin, ja tääl on niin hyvää vanilijajogurttia, et sellast ei ole Suomessa tullut vastaan. :)

Nyt myö vietetään vapaa viikonloppu. Luvassa paikkoihin, kulttuuriin ja ihmisiin tutustumista - kuten ihanat opettajatkin kehottavat. :)

To be continued...

Kipeisin & terveisin:
Heidi & Enni
:)

tiistai 18. syyskuuta 2012

Perillä siis ollaan ja kaikki hyvin. :)

Seuraavassa joitakin kokemuksia ja huomioita elosta Keski-Euroopassa:

Jäätelöä!! Sitähän täältä saa halvalla, ja on muuten hyvää! (Ei varmaankaan tarvitse kauaa miettiä, että tajuaa, että nyt on Enni näppäimistön ääressä.. ;) ) Eli siis, muutamat pallot on jo ostettu kioskista. Maut on kivoja ja raikkaita. Myö on maistettu ja banaania, stracciatellaa, suklaata, dulche lattea ja sitruunaa. :) Yks pallo maksaa 30 snt. - Niin, ja ehkä vois mainita, et tääl on viel hellettäkin ollut, eli jädekojut on kyllä ollu vielä auki. (Nyt saa siis olla kateellinen;) )
 Pullollisen olutta saa täällä keskimäärin 50 sentillä. Alkoholia on myös saatavilla aina, kun kaupat on auki. Viinejäkin voi ostaa ihan tavallisesta lähikaupasta. Täällä karkeissa on vitamiineja, eli niitä voi syödä hyvällä omatunnolla. :P Kaupasta voi ostella ruoka- ym. tarpeita, eikä kuitin summa ole vielä kertaakaan ylittänyt edes 10 euroa. Lihatuotteita on tosi huono valikoima tarjolla, ja ne on epäilyttävän näkösiä, isosokosia ja marinoimattomia. Lisäks ne on kalliita. On myös hassua, kun maksat suomalaiseen tapaan 99sentin ostoksen 1euron kolikolla, myyjä antaa 1sentin takasin. :D  Täällä on normaalia, että lounaan aluksi syödään keitto. Meillä on masut täynnä jo silloin, mutta sen jälkeen mennään vasta ottamaan se itse ruoka.. (Taru hei, sulla on outo maku.. Myö taidettiin päästä jo maistamaan niitä "nylpyröitä", ja... No joo.. Ja Kofolakin on vähän jännän makunen juoma.. ;) ) Hanavesi on täällä juomakelpoista, mut ei kovin hyvän makuista. Toisaalta, me saadaan Suomessa vissiin nauttia tositosi hyvän makusesta vedestä. Nauttikaahan rakkaat Suomessa majailevat ystävät siis siitä vedestä, jota ootte etuoikeutettuja juomaan! :)

Sunnuntaina myö oltiin aamulla jumalanpalveluksessa. Luterilainen kirkko on tässä koulun alueella.Meille sanottiin, et siel ois jonkinmoin englanninnos saatavil, mut eipä näkyny, Myöhemmin selvis, et olis pitäny ovilt pyytää jonkinmoin kuulokejuttu, et sielt ois tullu sit jutut englanniks. Mut hyvin myö noustiin ja istuttiin niin kuin muutkin. ;) Koko ajan kyllä tehtiin tämmöst reisijumppaa. Perusosat tuli ymmärrettyä ainakin aiheellisesti, joskaan ei sisällöllisesti. Pappi lauleskeli, ainakin psalmitekstin, ja jotain muutakin. Vikan virren säkeistöjen välissä tuli papin yksinlaulu, jotain yhteislausumista ja vissiin Herran siunaus. Ehkä myö opitaan tässä viikkojen aikana, mitä siellä kirkossa oikein tapahtuu. ;D

On jännä tajuta, et myö ollaan täällä ulkomaalasia. Myö ollaan niitä, jotka ei osaa  maan kieltä, liikkuu aina vähintään kahestaan, höpöttää jotain outoa kieltä, ihastelee kaikkea, eikä ymmärrä kulttuuria. Kamerakin niillä on aina matkassa, karttakin välillä, ja joka välissä ne harjottelee slovakian sanoja, kuten: d´akujem (=kiitos). Kassalla myyjä kysyy niiltä jotain, ja ne vaan pyörittelee päätään ja hymyilee nätisti. Eli todennäkösesti tulee ymmärrettyä jatkossa Suomessakin eri tavalla niitä ihmisiä, joille se kulttuuri ja kieli ei ole oma. Jotain asioita ei vaan opi kunnolla muuten, kuin ite kokemalla. Täällä myö ollaan fínskyja.

Slovakiassa on hauskoja sanoja. Jäätelö on zmrzlina. (Tärkeä sana tietää!! :) ) Torstai on štvrtok. Takka on krb. Krk on kurkku tai kaula. Smrt tarkoittaa kuolemaa ja krst on kaste. Siinähän opettelette lausumaan. :D Sitä oppii hauskasti arvostamaan myös vokaaleja. ;) Niin, ja äiti on matka (huomaa: Matka Maria :D ) ja äitin veli on sitten ujo. No, onneks englannilla pärjää koululla, ja muualla voi vaan nyökytellä kauniisti. :) Myö koitettiin opettaa saksalaiselle ja slovakialaiselle vähän suomea. "Moi" oli jo vähän haastava, "kiitos" tuotti lisää vaikeuksia, "hyvää huomenta" ei enää oikein sujunut, ja "jäätelötötterö" oli täysi mahdottomuus. :D

Myös opeetajien kanssa vietimme hauskan hetken kielten ja kulttuurien ihmeellisessä maailmassa: Opettajat muistivat sanan Kauniainen, joskin hassulla aksentilla. Ja sitten RaamaTtuPisto-sana muistui heille mieleen. Pieni hetki meni, kun pää tunnisti sen Raamattuopistoksi. Ja sitten hieno suoritus: Pieksämäki, joka kuulosti lähes oikealta. :D Raamattuopiston opettajien nimet olivat helppoja, ja osa vähän vaikeampia. Sami, Hanna, Lauri ja Petri olivat helppoja. Sitten tuli nopeasti: "Mardi", ja kun emme heti ymmärtäneet, tuli kuvailu: "Big dog and old car." Aivan, meidän oma Martti! :) Keskustelimme myös jääkiekosta. Näimme hienon demonstraation ilmaveivistä. Sen jälkeen näimme esityksen suomalaisten tuuletuksista. :)

Teimme kauhean, hirveän, tuskaisan ja surullisen huomion. Slovakiassa ei voi katsoa Salkkareita!!!! Niitä ei näytetä Suomen ulkopuolella. Lähetimme Katsomon asiakaspalveluun viestin, ja kysyimme hyvin perustellen syytä tähän asiaan. Vastaus oli: Salattuja elämiä ei voi katsoa Suomen ulkopuolella. -Aijaa??!? Tämä takaisku oli suuri, katsotaan, kauanko siitä toipumiseen menee aikaa.

Tiistaiksi meidät kutsuttiin mukaan opettajien virkityspäivään. Myö ja yheksän opettajaa mentiin semmoseen ihanaan ravintolaan syömään, joka oli ihan ku vanha aitta tai riihi. Se oli puinen, kaikki parrut oli näkyvissä ja siel oli vanhoja puisia esineitä. Ihmiset söi ensin sen keiton, myö vaan ooteltiin sitä ite ruokaa. Myö molemmat syötiin turvallisesti kanaa. Aukeama "Perinteiset Slovakialaiset ruoat" jäi vähän huomiotta.. :) Kuvassa Ennin annos, jossa on kanaa, karpalokastikettta ja söpöt riisipallot. Pakko oli ottaa kuva. :)

Ravintolasta matka jaktu Tatrojen juurelle paintball-radalle. Jako: tytöt vs.pojat. Tyttöjä oli kuus ja poikia viis. Viis kisaa otettiin, ja tytöt voitti niistä kaks. - Tärkeintä tietenkin oli, et tytöt voitti vikan. :) Oli ihan tosi hauskaa! :) Meist kumpikaan ei ollu pelannu painballia aikasemmin, mut Enni ainakin haluaa jatkaa uraa. :D Adrenaliinia oli kyllä veressä roimasti, ja tärkein missio oli vaan ampua kaikki pojat. :D Osuman saanut Enni huus yhessä erässä Heidille: "Sarjatulta!!" Heidin vastaus oli: "Mikä se on??" Niin, Heidi oli illalla ihan mustelmilla: jalkaa se ontuu ja silmä on musta. Suosittelemme lajia kaikille. :) Aseeseen jääneet kuulat myö saatiin muistoks! :) Heidi heitti ne heti roskiin, ja Enni -ylläri pylläri- otti jokaikisen talteen. :D

Sitten vielä joitain yksittäisä huomioita:
* Meil on tähtitaivas mein huoneessa
* Wienissä hotellin suihkuverhossa oli ohjeet pesemiseen - myös suomeksi!
* Martinissa on Mäkkäri. - Syksy pelastettu! ;)
* Wienissä kateltiin tv:stä Miehen puolikkaita ja Tuho-osastoa, saksaks dupattuna
* Energijuomatölkki makso ainakin Wienissä 49snt. Eikä ees ostettu..
* Ainakin Bratislavassa ravintoloissa ja kahviloissa tupakoitiin sisällä. Ihanan edistyksellinen Suomi :)
* Junamatkalla Enni näki pari bambia! - Tai ainakin jotain vastaavaa. :)
* Tääl vuorten laet voi olla pilviä korkeemmalla!
* Tääl on pistorasioissa on ylimääränen piikki, joka tulee sellasessa mötikkötöpselissä siihen koloseen.
* Heidin kommentti: Täällä ihmiset syö tosi nopeesti. :(

Tämmöstä täällä, palaillaan! :)

-Enni & Heidi-

Martiniin 14.9.

Lopulta perille

Doodiin, palataanpas asiaan näin muutaman hetken tauon jälkeen :)

Wienissä oltaisiin haluttu perjantai-aamuna kierrellä, mut tultiin siihen tulokseen, et se lentokenttä tais olla kaukana kaikesta. Siinä kentän lähistöllä ei ollu edes pyöräteitä. Luultiin sitten, että päästään Slovakian puolelle lentokentältä lähtevillä junilla. - No eipä tietenkään. :D Meit ohjattiin ottamaan bussi Bratislavaan. Bussi tuli, ja vaikka kusi puhu vaan pari sanaa englantia - mikä on siis tosi yleistä täällä - päästiin sen kyydillä Bratislavaan.

No, siellä sitten nökötettiin Bratislavassa jollain bussipysäkillä. Onneksi Slovakiassa ihmiset oli ystävällisiä, ja pariin otteeseen meille tarjottiin apua, ja ihanat buusikuskit autto meitä, vaikkei ne oikein englantia puhuneetkaan. Elekieli on hyvä kieli. :D Lopulta päästiin Bratislavan juna-asemalle, jossa pari tuntia istuttiin ja odoteltiin junaa, jossa istuttiin kolme tuntia, jotta päästiin Martiniin. Kerran vaihdettiin junaa välissä, Vrútkyssa. Ihana Adrian meit sitten haki puol kaheksan jälkeen illalla junalta ja vei asuntolalle. :) Kaiken kaikkiaan 297km matka Wienistä Martiniin maksoi meille 18,50 euroa.. - Ei kauheen paha, kuitenkin kilometrejä kertyi, ja valtiokin vaihtui.. :P

Junan lattiat oli tosi korkealla ja laiturit tosi kapeita. Näitten kahen välilläl oli sitten vielä muutaman kymmenen sentin rako.. Siinähän sitten nosteltiin 20kg-painosia kasseja.. Yhteensähän niitä oli kolme matkassa, ja lisäks käsimatkatavarat. Mut onneks konnarit oli kivoja ja autto, jos ne sattu olemaan siinä ovella. :) Ei olis muuten monestakaan konnarista uskonu, että niiltä löytyy sellanen haba, että mein kassit nous tosta vaan junaan. :D

Maisemat matkoilla oli mahtavia! Wienistä ja Bratislavaan oli tosi paljon tuulivoimaloita. Bratislavasta Martiniin matka kesti sen 3 tuntia, mut silmiä ei voinu irrottaa maisemista. - Niin no, paitsi että Heidi nukku reilun puol tuntia... Mut maisemat oli vuoria, vuoria, korkeita vuoria, ja sit joka välissä oli ihania pieniä kyliä. - Niin, ja jalkapallokenttiä oli kansjatkuvasti. :) Täällä voi olla myös hautausmaa ihan kylän/lähiön vieressä, melkeinpä talojen takapihalla. Outoa. Ja sitten: Enni rakastu taloihin!! Matkalla ja perillä on ihania taloja! Ne on ihan hassun muotosia, ja eri värisiä, ja myös esim. raidallisia!! Miksei
Kouvolassakin??

 Perjantai-iltana meille tarjottiin vielä gulassia ruoaks. Kuulostaa vähän epäilyttävältä, mut se oli oikeesti hyvää.








Kaikki kuvat on Martinista. Enni on "muutaman" räpsiny tässä parin päivän aikana.. :D Mut kattokaa oikeesti noita taloja!! :D Ja noi vuoret on niin ihanat! <3 Tatrat näkyy oikeestaan joka suunnassa, minne täällä vaan kattookaan. :)
https://maps.google.fi/maps?hl=fi    <- Siinä todistuskuvaa satelliitista ;)


- Enni ja Heidi-

lauantai 15. syyskuuta 2012

13.9.2012 Lento Wieniin


Meän yhteinen matka alko lentokentältä, kello viientoista aikaan. Jännitystä oli ilmassa ja ympärillä paljon uutta ja ihmeellistä. Tiukan näkönen virkailija käski tehä lähtöselvityksen automaatilla, ennen kun punnittaan ja jätethään laukut. Eihän met tiietty etes, mikä son se hänen tarkoittama automaatti tai kuinka se toimii:
- Kehtaisikko auttaa, ku olhaan ekkaa kertaa täälä lentokentällä.

Taijettiin vääntää tämäki liian murteella, kun virkailijan ilme nyrpistyi entisestään ja hän tiukkasi:
- Sinne vaan, kyllä teitä joku auttaa!

Oli varhmaan huvittavan näköstä kun neljä ihmistä tukkii yhtä passia automattiin kaikin mahollisin päin. Mutta lopulta saatiin kiva kuitti yksinkertaisesta maatista ulos. Olhaan met ylpeitä kun selvittiin omin avuin vielä Suomessa, jossa saadaan puhua ja lukea suomea. Ootamme siis tulevaa kolmea kuukautta innolla ja avoimin mielin.

Siinä vielä viime hetken puhelut pirhhauteltiin ja hyvästelttiin net lähheiset jokka oli saapunu kentälle. Turvatarkastuksen läpästyämme, jatkettiin Wienin lentoportille, josta saattiin linkkarilla körryytellä  konneelle. Tästä alko meän matka kohti Slovakian Martinia. Tätähän vois verrata vaikka kuukävelyyn:
- Tämä on pieni matka ihmiskunnalle, mutta suuri meille kummallekkin.

Lentomme kesti n.2h 30min. Matka sujui rattosasti rupatellen ja ihmetelleen maailmaa, sekä oloamme pilvien päällä.  Eikä lentokapteeni saanut taputuksia, niin kuin yleensä. Miksi?! Wienin kentällä olttiin klo 18.35 paikallista aikaa. Seikkailtiin laukkujen kansa ulos ja varattiin hotelli.

Päivän matka oli huikea ja tapahtumat ikimuistoisia sekä liikuttavia (bussi, auto, lentok..). Nyt unta palloon ja kohti huomista päivää, josta tulee vielä pitempi kilometrienkin perusteella.

P.s Oon mä juonu viinin Wienissä :)

Tervveisin,
Heidi