Tämä on matkakertomuksemme Slovakian viikonlopusta (15.-17.10.2012).
Pyydämme, että otatte mukavan asennon ja luette plokiamme (meän kieltä) sopivan rauhalliseen tahtiin, unohtamatta kuvia. Kertomuksen aikana on hyvä jos pystyisitte reflektoimaan (pohtimaan) tuntemuksianne, joko vierustoverin kanssa tai itsekseen. Jotenka let get start, eli aloitetaan..
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Perjantaina 5.10. saimme kutsun lähteä käymään opettajiemme Thomáksen ja Slávkan kotikylässä, jossa järjestetään syysmarkkinat. Tämä voi tuntua hassulta, mutta silloinki meille sanottiin, että nämä markkinat on syksyn viimeiset. Ja niin me juostiin taas markkinoille ;) Ajomatka jo itsessään opettajiemme luo oli jännittävää ja huikeaa maisemien puolesta. Joka puolella näkyivät vain vuoret ja pienet kylät laaksoissa kaunistivat näkymää.
Opettajiemme koti sijaitsi kauniilla paikalla ja talon pääty oli kokonaan lasi-ikkunoista tehty ja pian ymmärsimme miksi, kun "katsoimme yli sen mitä näimme"! Se näköala oli kuin jostain elokuvasta, jossa vielä ruska kauniisti värjäsi puut ja aurinko valaisi loisteellaan ja varjoillaan vuoret. Kaunista! Ihan pystyi kuvittelemaan itsensä aamulla keittiön pöydän ääreen katselemaan maisemaa (ei lukemaan lehteä tai syömään kiireessä) ja aamupalan jälkeen istuvan kahvikupin (eli kuksan kanssa) terassilla ja vain tapittavan kohti vuoria. Sitten pimeän tullen katselisi tähtitaivasta samalta paikalta tai siirtyisi sisälle lämpimän huovan sisään. Ja takkatulen loimussa katsoisi edelleen kohti vuoria....
Mutta palataan niihin markkinoihin ;D
Kojut olivat samanlaiset kuin museokylässä, mitä nyt ruokaa oli tajolla enemmän ja ampiaisia vähemmän. Markkinat olivat vain osa viikonlopun tapahtumaa, sillä paikalla oli myös tivoli ja paikallinen bändi soittamassa ja laulamassa. Ainakin yhden tutun biisin kuulimme, Michel Teló - Nosa Nosa Assim Voce me mata.
Meille annettiin noin tunti aikaa kuljailla markkinoilla, mutta eihän se meinanut meille riittää. Kuljimme vähän matkaa, pysähdyimme ihastelemaan kaikkea, jatkoimme matkaa ja taas ihastelimme kojuja. Ihmeellisin löytö oli ehdottomasti 2,5kg pullapitko (jonka opettajamme osti) tai siis sweet bread, sillä täälähän sanaa pulla ei tiedetä. Pitko oli n.70cm pitkä, joka sisälsi rusinaa, mutta ei kardemummaa. Jos päällä olisivat olleet vielä sokerit (ehkä koon perusteella palasokerit) kyseessä olisi ollut 100%:sesti JÄTTIPULLA!!! Mutta ilman näitä se oli vain 85%:sesti jättipulla. Ja hyvää pullaa olikin, mutta ei niin hyvvää kuin mummon tekemä :P
Hämärän laskeutuessa mekin hipsimme kohti kotia ja lähtiessä ihastelimme vielä kaunista tähtitaivasta. Olttiin ihan pikkutyttöjä, kun etsittiin tähtikuvioita ja huudeltiin niitä sitten iloisesti suomeksi: "Kato Enni, tuolla on Otava!", johon Enni vastasi, "Joo! Ja tuolla on Pikku-Karhu, Cassiopeia, Orion... ", ja Heidi katsoi Ennin kättä, joka ikään kuin maalasi tähtikuvioita yömustalle taivaalle. "Toden totta oli tyttö lukenut läksynsä", ajatteli Heidi hiljaa mielessään.
Opettajiemme koti sijaitsi kauniilla paikalla ja talon pääty oli kokonaan lasi-ikkunoista tehty ja pian ymmärsimme miksi, kun "katsoimme yli sen mitä näimme"! Se näköala oli kuin jostain elokuvasta, jossa vielä ruska kauniisti värjäsi puut ja aurinko valaisi loisteellaan ja varjoillaan vuoret. Kaunista! Ihan pystyi kuvittelemaan itsensä aamulla keittiön pöydän ääreen katselemaan maisemaa (ei lukemaan lehteä tai syömään kiireessä) ja aamupalan jälkeen istuvan kahvikupin (eli kuksan kanssa) terassilla ja vain tapittavan kohti vuoria. Sitten pimeän tullen katselisi tähtitaivasta samalta paikalta tai siirtyisi sisälle lämpimän huovan sisään. Ja takkatulen loimussa katsoisi edelleen kohti vuoria....
Mutta palataan niihin markkinoihin ;D
Kojut olivat samanlaiset kuin museokylässä, mitä nyt ruokaa oli tajolla enemmän ja ampiaisia vähemmän. Markkinat olivat vain osa viikonlopun tapahtumaa, sillä paikalla oli myös tivoli ja paikallinen bändi soittamassa ja laulamassa. Ainakin yhden tutun biisin kuulimme, Michel Teló - Nosa Nosa Assim Voce me mata.
Kirkko markkina-alueen reunalla |
Hämärän laskeutuessa mekin hipsimme kohti kotia ja lähtiessä ihastelimme vielä kaunista tähtitaivasta. Olttiin ihan pikkutyttöjä, kun etsittiin tähtikuvioita ja huudeltiin niitä sitten iloisesti suomeksi: "Kato Enni, tuolla on Otava!", johon Enni vastasi, "Joo! Ja tuolla on Pikku-Karhu, Cassiopeia, Orion... ", ja Heidi katsoi Ennin kättä, joka ikään kuin maalasi tähtikuvioita yömustalle taivaalle. "Toden totta oli tyttö lukenut läksynsä", ajatteli Heidi hiljaa mielessään.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Läl-läl-läl-läl-läl-läl-lää, läl-läl-läl-läl-lää -HEI! Läl-läl-läl-läl-läl-läl-lää... :D |
Lauantaina 6.10. käytiin kylpylä-vesipuistossa, jossa oli aivan huikeaa! Aurinko paistoi lämpimästi, asteita 23. Ulkoaltaista ja kuumista porealtaista nautittiin koko päivä.
Hieman hurjiksikkin heittäydyttiin, kun kokkeiltiin kolmea vesiliukumäkeä
(Kuten alapuolella olevasta kuvissa näkyy)
HUOM! Oranssi putki!!! |
Näihin sitä sitten vain laskeuduttiin, eikä mihinkään altaaseen. HUOM! Oranssin putken puoleisella seinällä on vähän vettä räiskynyt. Miksiköhän? ;D |
Sateenkaaren värinen mäki oli ehdottomasti paras (sopiva vauhti) ja se sijoittui ulkoaltaille. Siinä oli mahdollisuus laskea kaverin kansa, ikään kuin kilpaa! Ja tämähän teki mäestä heti vauhdikkaamman ja hauskemman! ;)
Videoklipissä Enni näyttää, kuinka mäkeä lasketaan (äänellä ja naurulla)!!! ;)
Meän rinksut, nami :p |
Nautinnollinen reissu kaiken kaikkiaan ja parasta oli ehdottomasti se, että saimme nauttia ihanasta säästä ja lämpimistä altaista 7,5h. Eikä ruuastakaan löydetty kuminaa tai valkosipulia :P
Tuolla mekki melkein tunti rentouduttiin poreiden hieroessa ja auringon lämmittäessä. :) |
Lämmintäkin lämpimämpi poreallas! |
Huomatkaa, palmuja!! Lokakuussa.. :D |
Iha oli terassikelit lokakuussa. :D |
Mahatavin löytö oli villivirta, jossa mekki pyörittiin ainaki se kolme tuntia. Hassua kyllä siinä ei pää menny yhtään sekasin. Samalla tuli kuntoiltua, kun tosissaan yritti juosta altaassa tai kokeilla vastavirtaan kulkemista. Mikä hienointa virrasta nautti kaiken ikäiset, mutta vain met Ennin kansa viihyttiin siinä kauiten. :D
Suihkulähe |
Lämmin poreallas. Kyllä sekaan suomalainenkin soluttautuu ;) |
Ja matka jatkuu...
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Sunnuntaina 7.10. kirkossa siunattii lapsia, kuoro laulo, alttari ja kirkko oli koristeltu lehdin. Omenoita ja saksanpähkinöitä oli aseteltu penkkien eteen virsikirjan viereen, jotta ihmiset voisivat ottaa ne mukaansa kirkon jälkeen. Lisäksi jumalanpalveluksen aikana kastettiin seurakuntaan uusi pienokainen. Oih, ku söpöä! :)
Kotiviiliksiä toi myös tuttu laulu, joka täällä löytyy virsikirjasta, mutta tiietään, että meillä se ei virsikirjasa ole. Oi, oli ihana! Käykää kuuntelemassa ;) Herätti muistoja!
http://www.youtube.com/watch?v=atmWHdU3mx4
Toivottavasti nautitte viikonloppumatkastamme Slovakiassa.
Oppaananne täälä matkalla toimi Heidi ja kameran takana turistina ja tekstin pikaoikolukijana Enni :D
Met tyäret kiitämme! <3
P.S.
Torniossa satoi ensilumi 16.10.2012! <3
Muistoja Tornion ensilumesta |
Oppaananne täälä matkalla toimi Heidi ja kameran takana turistina ja tekstin pikaoikolukijana Enni :D
Met tyäret kiitämme! <3
P.S.
Torniossa satoi ensilumi 16.10.2012! <3