lauantai 15. syyskuuta 2012

13.9.2012 Lento Wieniin


Meän yhteinen matka alko lentokentältä, kello viientoista aikaan. Jännitystä oli ilmassa ja ympärillä paljon uutta ja ihmeellistä. Tiukan näkönen virkailija käski tehä lähtöselvityksen automaatilla, ennen kun punnittaan ja jätethään laukut. Eihän met tiietty etes, mikä son se hänen tarkoittama automaatti tai kuinka se toimii:
- Kehtaisikko auttaa, ku olhaan ekkaa kertaa täälä lentokentällä.

Taijettiin vääntää tämäki liian murteella, kun virkailijan ilme nyrpistyi entisestään ja hän tiukkasi:
- Sinne vaan, kyllä teitä joku auttaa!

Oli varhmaan huvittavan näköstä kun neljä ihmistä tukkii yhtä passia automattiin kaikin mahollisin päin. Mutta lopulta saatiin kiva kuitti yksinkertaisesta maatista ulos. Olhaan met ylpeitä kun selvittiin omin avuin vielä Suomessa, jossa saadaan puhua ja lukea suomea. Ootamme siis tulevaa kolmea kuukautta innolla ja avoimin mielin.

Siinä vielä viime hetken puhelut pirhhauteltiin ja hyvästelttiin net lähheiset jokka oli saapunu kentälle. Turvatarkastuksen läpästyämme, jatkettiin Wienin lentoportille, josta saattiin linkkarilla körryytellä  konneelle. Tästä alko meän matka kohti Slovakian Martinia. Tätähän vois verrata vaikka kuukävelyyn:
- Tämä on pieni matka ihmiskunnalle, mutta suuri meille kummallekkin.

Lentomme kesti n.2h 30min. Matka sujui rattosasti rupatellen ja ihmetelleen maailmaa, sekä oloamme pilvien päällä.  Eikä lentokapteeni saanut taputuksia, niin kuin yleensä. Miksi?! Wienin kentällä olttiin klo 18.35 paikallista aikaa. Seikkailtiin laukkujen kansa ulos ja varattiin hotelli.

Päivän matka oli huikea ja tapahtumat ikimuistoisia sekä liikuttavia (bussi, auto, lentok..). Nyt unta palloon ja kohti huomista päivää, josta tulee vielä pitempi kilometrienkin perusteella.

P.s Oon mä juonu viinin Wienissä :)

Tervveisin,
Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti